Tunnetaidot resilienssin ja työhyvinvoinnin taustalla

Ahdistuksen ja muiden hankalien tunteiden sietämisestä

Tunteiden tehtävä on ohjata meidän käyttäytymistä tarkoituksenmukaiseksi. Meidän pitäisi kuulla niiden viesti, ymmärtää miksi kyseinen tunne nousi jossakin tilanteessa, ja sitten vielä arvioida miten kannattaa reagoida, jos mitenkään. Tunteet kun eivät ole objektiivisia totuuksia tai aina edes henkilön omia.

Ahdistus on tässä ajassa monelle meistä liiankin tuttu tunne, mutta se kannattaa nähdä myös ihan normaalina osana tunne-elämää. Ahdistus varottaa uhasta, mutta eroaa pelosta siinä, että pelolla on helpommin nimettävä syy ja se laantuu, kun siirryt turvaan. Epämääräisestä jatkuvasta uhan tunteesta ei pääse samalla tavalla eroon. Sitä ruokkii aiemmat huonot kokemukset. Ahdistusta ylläpitää oma mielikuvitus ja jumittuminen pyörittämään samaa sisäistä puhetta… Ahdistuksen viestin voi ajatella myös niin, että henkilö kokee, että ”nykyhetken ja toivetilan välimatka on liian pitkä”. Mieli hakee mukavaan, turvalliseen ja ennakoitavaan tilaan. Ahdistus ilmoittaa, että joku on pielessä.

Kehon hetkellisen stressireaktion tarkoitus on kohdentaa kaikki resurssit tilanteesta selviämiseen ns. kuivin jaloin. Stressi on positiivista silloin, kun esim. työssä kohtaat haastavan tilanteen tai tehtävän, josta suoriutumiseen löydät itsestäsi tarvittavat keinot ja voimavarat. Pitkäkestoinen epätyydyttävä tilanne töissä tai yksityiselämässä on varma reitti siihen, että ahdistus naputtaa olkapäähän ja hokee, että jotakin pitäisi muuttaa tai ainakin tehdä suunnitelma tilanteesta selviämiseksi. Burnout on pitkäkestoisen negatiivisen stressin seuraus, joka syntyy, kun resurssit (taidot, aika, keinot, välineet, kollegoiden tuki, johtaminen jne.) eivät riitä työssä suoriutumiseen eivätkä tunnetaidot riitä työssä kasaantuvan tunnekuorman säätelemiseen. Seurauksena on tunnetason uupumus ”en jaksa tätä työtä, ahdistaa ajatuskin”, tuottavuuden lasku ja merkityksen kokemuksen puute ”en selviä näistä tehtävistä, tässä ei ole järkeä”. Sekä työidentiteetin hämärtyminen ja välittämisen väheneminen ”minusta ei ole tähän työhön, ei kuulu minulle, hoitakoon joku muu”.

Jos koet ahdistuksesi haittaavan jo arjessa suoriutumistasi, untasi ja mielialaasi, eivätkä läheisten tuki ja mukavien, voimauttavien asioiden lisääminen elämääsi auta, haethan apua. Burnaoutiin kannattaa aina hakea terveydenhuollon ammattilaisen tukea.    

Aikuisen elämässä on tärkeä opetella hyväksymään tunteensa ja istumaan hankalissakin tunteissa, koska elämään kuuluu kaikenlaista. Ne on tiedostettava, jotta niitä voi käsitellä, mutta kuormituksen kasvaessa me kamalan ymmärrettävästi koitamme työntää  edes osan hankalista tunteista sivuun. Yleensä sivuutettu tai torjuttu tunne kuitenkin takertuu entistä sitkeämmin. Sen viesti on aivojen näkökulmasta edelleen kuulematta. Tilanteeseen nähden suhteettoman vahvat tunnelataukset ja yllättävät reaktiot ovat vinkki siitä, että jotain on jäänyt käsittelemättä.

Jos yrittää työntää vaikkapa syyllisyyden tunteen pois mielestään jonnekin oven taakse, oveen nojaaminen sitoo energiaa eikä syyllisyys poistu. Mieli on sitten virittynyt sekä tulkitsemaan toisten sanomisia herkästi moitteeksi, että tarjoilemaan ”uuden” morkkiksen kanssa samaan kakkuun syyllisyyden tunteen kaikista jo aiemmistakin tunaroinneista. Syyllisyyden viesti on kuitenkin, että nyt sattui haaveri. Miten korjaan ja pyydän anteeksi, jotta tämä suhde jatkuu hyvänä.

Tässä blogissa saat kokeiltavaksesi polun epämukavien tunteiden kanssa selviämiseen. Tunteiden säätelyssä on tärkeä osata kolme taitoa: hankalissa tunteissa istumisen ja hyväksynnän taito, ongelman jäsentely- ja ratkaisuprosessin taito, sekä tunteen vaihtamisen taito, jotta siitä pystyy päästämään jossain kohdassa irtikin.

Tunnista ja nimeä tunne kehossasi. Mikä sen viesti on? Mitä se yllyttää sinua tekemään? Tunteilla on tutkitusti tapana alkaa laantua, kun ne sanoittaa tai kirjoittaa itselleen ylös. Koeta pysähtyä kuulemaan ensimmäinen tilanteessa nouseva tunteesi, vaikka mielesi koettaisikin pompata jo toiseen: pelosta paniikkiin, häpeästä vian etsimiseen toisesta, hätäännyksestä suuttumiseen jne. Sanota ajattelusi ketjukin, jos saat siitä kiinni.

Vastusta haluasi reagoida tunteen yllyttämällä tavalla, ellei kyse ole akuutista vaarasta tai muusta toimia vaativasta tilanteesta. Nimittäin isossa tunnepiikissä aivot eivät ota vastaan uutta informaatiota tai se tulkitaan niin, että se tukee vallitsevaa sen hetkistä tunnetilaa. Suuttuneelle on turha puhua ns. järkeä, umpirakastunut ei kuuntele sen enempää. Et siis ehkä ajattele ihan kirkkaasti vielä tässä vaiheessa.

Hengittele rauhallisesti rauhoittaaksesi tunnepiikkiä kehossasi. Hengitys on ainoa keinomme vaikuttaa autonomiseen hermostoon. Isommastakin tunnepiikistä alkaa terä helpottamaan, kun hengität vaikkapa keltaista auringonvaloa neljään laskien sisään ja kuuteen laskien harmaata ulos. Pari minuuttia tutkitusti riittää, jos tunnetta ei omilla ajatuksillaan pidä yllä tai lietso. Vaihda kuitenkin vapaasti värit. – Eräs viisivuotias kuumapäinen asiakkaani ilmoitti pitävänsä sinisestä ja hetken hengiteltyään totesi sen muistuttavan häntä uimisesta, joka on erityisen mukavaa. Tästä kehitimme lyhyen uintipantomiimin, jota hän pyysi päiväkotiryhmänsä aikuisia esittämään hänelle, jos hän alkaa hermostua. Siitä hän muistaa sitten hengitellä sinistä sisään. Puolivuotta myöhemmin nyrkkitappeluita ei ollut enää ollut ja hän itse ilmoitti selitykseksi, että hänellä on nyt ”tekniikka”. Siellä tädit tekevät uintiliikkeitä ja ovat itsekin harjaantuneet auttamaan häntä ajoissa. Itseään ei voi oppia säätelemään, jos ei voi harjoitella niin, että myös onnistuu. Muuten juostaan aivoihin pelkkiä huonoja ratoja.

Arvioi faktoja. Tunne on aina totta ja looginen seuraus uskomuksistasi ja tavastasi ajatella, mutta tulkintasi tilanteesta voi olla monista syistä virheellinen, liioiteltu tai alireagointia. Tunnereaktiotasi saattaa värittää tunnelataus ihan muista asioista tai ilmapiiristä työpaikalla. Eräässä tutkimuksessa näytettiin koehenkilöille videota, jolla oli yhtä monet häät ja hautajaiset. Alakuloiseksi itsensä kuvanneet näkivät videolla enemmän hautajaisia ja iloiseksi itsensä kokeneiden mielestä filmillä oli selvästi enemmän häitä. Ja tämä voi nyt kuulostaa jo toivottomalta (vaikkei sitä ole), mutta ajatuksiaankaan ei kannata suoraan uskoa. Aiheesta on erinomainen Joni Martikaisen kirja Älä usko kaikkea mitä ajattelet (2012). Koita siis katsoa faktoja.

Analysoi mistä syystä juuri tämä tai tuo tunne nousi sinussa, mihin se liittyy, mikä sen triggeri oli. Ole umpirehellinen mutta armollinen itsellesi. Viisas mieli yhdistää tunteen ja järjen. Se on siksi kärsivällinen, myötätuntoinen, joustava ja vaihtoehtoisia näkökulmia huomioiva. Viisaalla mielellä on aikuisen realiteettitaju: jäätelötötterötiskissä voi olla 20 eri makua, mutta vohveliin mahtuu kaksi palloa. Kolme jos oikein tunkee. Viisaan mielen päädyttyä johonkin lopputulokseen, olo on yleensä vaikeassakin tilanteessa levollinen.

Tiedosta, että tunnemieli vie tyypillisesti tunteiden intensiteetin äärilaitoihin. Se houkuttaa nopeaan mielihyvään, motivoi ja innostaa, myötäelää ja rakastaa, mutta myös kiehuu usein seurauksia kovin pitkälle miettimättä. Tunnemieli on seesteisessä arjessakin näkemyksissään viisasta mieltä jyrkempi, mustavalkoisempi ja äkkipikaisempi.

Järkevä mieli taas perustuu loogiseen ajatteluun, sääntöihin, opittuihin ja ulkoa ohjattuihin toimintatapoihin jne. Se palvelee hyvin loogisessa ongelmanratkaisussa ja rutiineissa, mutta sillä ei ole kunnollista yhteyttä tunnekokemuksiin ja siksi se ei yksinään ohjaa sinua arvojesi mukaiseen ja tarpeita kuuntelevaan toimintaan. Empatian puute antaa myös vähän sosiaalisesti kömpelön ja ajattelemattoman vaikutelman.

Kun siis tunnereaktiossasi pääset tähän kohtaan, pyri yhdistämään järki ja tunne. Listaa mielesi syöttämiä ajatuksia, tunteita ja niiden ketjuja paperille. Mielessä hiljaa pyörittely tapahtuu pääsääntöisesti puolittaisilla lauseilla ja mielikuvilla, tajunnanvirtana ja ajatusten pomppimisina, eikä juuri auta säätelyssä. Listaa arvostelematta ja tuomitsematta. Omat ajatukset kuulostavat usein vähän hassuiltakin. Koeta löytää oikea kodinkone; ”jos TV on rikki, leivänpaahtimen korjaaminen ei auta”. Jäsentele mikä liittyy mihinkäkin.

Ohjaa ajatteluasi. Kirkasta arvosi ja mieti perustehtävääsi ja tavoitettasi. Mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä? Miten haluat niiden näkyvät omassa toiminnassasi? Entä millaisilla mittareilla arvioit itseäsi ja toisia? Kirjaa mikä kaikki on hyvin, arvokasta ja merkityksellistä ja sellaista, jota haluat vaalia etkä halua menettää? Minkä ensimmäisen asian on muututtava, jotta voit paremmin tai jokin muu tulee mahdolliseksi? Jäsentele sitten mihin voit vaikuttaa ja mihin et. Tai jos olet vaikkapa tyytymätön johonkin, teepä taulukko plussista ja miinuksista. Käännä sitten kolmanteen laatikkoon em. plussat miinuksiksi (millaisissa tilanteissa plus onkin miinus) ja neljänteen miinussarakkeesi plussaksi. Mitä nyt ajattelet? Miltäs nyt tuntuu?

Valitse miten haluat toimia. Mikä on arvojesi mukaista? Mikä toiminta vie sinua kohti tavoitteitasi eikä vahingoita toisia? Mieti prosessina mitä on tapahduttava ensin, jotta muu tulee mahdolliseksi?

Eteenpäin sanoi mummo lumessa. Vaihda tunnetilaa, jos se edelleen pyörii kehossasi. Nyt olet asiaa jo käsitellyt ja on aika jättää se taakse. Mieti jotain mukavaa. Tee jotain kivaa läheisen ihmisen kanssa. Lähde liikkumaan. Ole itsellesi lempeä. Lue tai katso positiivisia juttuja. Eivät ne ”kissavideot” turhaan ole suosittuja. Kuuntele musiikkia, kokeile mindfulness-tekniikoita. Päätä, että nyt riittää tämä vatulointi, siirryn seuraavaan asiaan. Kun asia palaa mieleesi, totea se, ja laita sitten nätisti takaisin laatikkoon, nimilappu päälle ja varastoon.

Ihmisen elämässä on sellaisiakin tilanteita, joille ei voi mitään, ja tunteita, joiden kanssa on vain oltava. Vaikka sitten surtava menetystä, kunnes se jonakin päivänä helpottaa ja jäljelle jää ehkä kaunis ikävä ja siedettävä haikeus. Maalaat joka päivä isolle kanvaasille elämäntauluasi. Suru on jonkun värinen alue taulussasi ja se täyttää näkökentän, kun läheltä katsoo. Tauluun tulee kuitenkin elämässä muitakin värejä ja surun alue pienenee suhteessa. Se ei häviä, mutta pienenee ja katsot vähän kauempaa.

Seven Sisters – Eternity by Manuela Bosco

Mikäli haluat itsellesi tai tiimin/työyhteisön tunnetaitojen tueksi lisää tietoa, työkaluja ja pohdintaa tukevia tehtäviä, löydät verkkokurssimme osoitteesta easelonline.fi ja fasilitointipalvelumme osoitteesta easeltraining.fi  Voit varata maksuttoman keskusteluajan kalenteristani täältä tai laittaa meille sähköpostia info@easeltraining.fi

 Kerro miten me voimme olla avuksi!

Mari

Mari Louhi-Norppa

FM AmO ryhmätyönohjaaja-STOry psykoterapeutti (pari-, perhe-, nuorten- ja työelämän lyhytpsykoterapia

 

Seuraa meitä myös LinkedIn:ssä